Jokaisella meistä pitää olla oikeus tasavertaiseen kohteluun. Tasavertaisuuden tunteen tulee olla niin vahva, että arjessa sitä ei tarvitsisi edes ajatella. Eikä tasavertaisuuden pidä olla pelkkää tunnetta, vaan sen pitää olla aidosti läsnä.

Valitettavasti tasavertaisuus ei toteudu niin hyvin kuin sen pitäisi. Erilaisilla hiljaisilla signaaleilla tai suurillakin linjanvedoilla meille voidaan osoittaa, että emme ole keskenämme tai muihin työntekijöihin nähden samalla viivalla.

Tämän lukuvuoden aikana olen yhä useammassa yhteydessä saanut kuulla, että  opettajat kokevat vaikutusmahdollisuutensa omaan työhön aiempaa vähäisempinä. Mitä enemmän näitä kokemuksia on analysoitu, sitä voimallisemmin taustalla on ilmennyt epätasavertaistava toiminta. Etenkin koulujen väliset erot arjen pyörittämisessä ovat hämmästyttävän suuret.

Ys-ajan käyttöohjeet. Tet-korvaavuuksien järjestelyt. Välituntivalvonnat. Koulutukseen osallistuminen. Koulutuskulujen korvaaminen. Leirikoulujärjestelyt. Virkavapaiden myöntäminen. Oppimateriaalin hankkiminen. Tätä listaa voisi jatkaa. Valitettavasti.

Näin ei saa jatkua. Kun me opettajat voimme hyvin, sujuu työmmekin hyvin.

Yhdistyksemme hallitus pohtii erilaisia keinoja tasavertaisuuden lisäämiseksi huhti- ja toukokuussa. Jos sinulla on mielessäsi esimerkkejä tasavertaisuuden puutteesta tai toimintaideoita tasavertaisuuden lisäämiseksi, vinkkaathan siitä meille!

Jaakko Sarmola, puheenjohtaja