Tämän syksyn aikana OAJ:n jäsenillä oli tavallistakin parempi tilaisuus kertoa suorimmalla mahdollisella tavalla, miten yhteisen järjestömme toimintaa on tarpeen kehittää. Eri puolilla maata järjestettiin mahdollisimman matalan kynnyksen jäseniltoja, joissa jokainen pystyi kertomaan OAJ:n edustajille, millaisia asioita tulevissa sopimusneuvotteluissa pitäisi tavoitella ja mihin suuntaan järjestön omaa toimintaa tulisi kehittää. Vaikka nämä jäsenillat ja OAJ on the road -kierros onkin tältä vuodelta pidetty, ei oman toiminnan kehittämisen pidä loppua tähän. Mielestäni meidän tulee jatkuvasti arvioida sitä, teemmekö yhdessä oikeita asioita meidän kaikkien opettajien puolesta. Ensisijaisen tärkeää on pohtia sitä, käyttääkö yhteinen yhdistyksemme rahansa ja aktiivijäsentensä energian ja ajan oikeisiin tarkoituksiin. Järjestämmekö sellaisia tilaisuuksia, joita jäsenet haluavat?Olemmeko mukana niissä pöydissä, joissa meidän kuuluu olla? Onko toiminnallamme opettajien työhön sellaisia vaikutuksia, joita tarvitsemme? Eli lopulta: toimimmeko oikein? Ja vielä: näkyykö toimintamme jälki? Sanotaan, että yhdistyksen toiminnassa on paljon rutiininomaista kuivakkuutta. Kuten kokouksia. Itse olen aina pitänyt kokouksia vain toiminnan suunnitteluna. Varsinainen työ tehdään muualla kuin kokouksissa. Toki esimerkiksi vuosikokouksella on merkitystä, sillä siellä päätetään toimintasuunnitelmasta ja jäsenmaksusta. Mutta jos (tai kun) kokoukset eivät kiinnosta, toivon kuitenkin, että kaikki me yhteisen yhdistyksemme jäsenet ideoimme toimintaamme yhdessä. Se voi tapahtua ihan vaikka opettajainhuoneen kahvipöydän äärellä. Yhteysopettajan kautta lähtevä idea, pienikin, voi synnyttää jotakin suurta. Tärkeintä on, että myös ROAY toimii siten, että kaikki jäsenet kokevat toiminnan omakseen. Jaakko Sarmola, puheenjohtaja |
 | |
|
|