Puheenjohtajan kolumni
Jaakko Sarmola: 12 vuotta myöhemmin
Syksyllä 2006, puolisen vuotta uuden Rovaniemen kaupungin syntymisen jälkeen, sain hoitaakseni ROAY:n puheenjohtajan tehtävät. Pääsin aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä ja yhdessä monien muiden aktiivisten kollegoiden kanssa sain olla luomassa uutta ammattiyhdistystoimintaa. Välillä olin Lapin alueyhdistyksen puheenjohtajana, mutta parhaat muistot jäävät kuudesta kaudesta omassa yhdistyksessämme.
Kaikkiaan noin 12 puheenjohtajavuoteni aikana ROAY ja jäsenemme elivät monenlaisissa myllerryksissä. Yhdessä kuitenkin selvisimme mm. yt-neuvotteluista ja muista työnantajan vaikeuksista varsin vähin vaurioin. Opettajien puolia pidettiin myös silloin, kun menossa olleista neuvotteluista ei oikeastaan voinut kertoa kenellekään mitään.
Uskallan väittää, että näinä vuosina ROAY on totuttu näkemään asiallisena ja uskottavana edunvalvojana. Kun olemme tavanneet työnantajan edustajia – sekä viranhaltijoita että luottamushenkilöitä –, meidän näkemyksiämme on haluttu kuunnella. Tavoitteemme ovat menestyneet hyvin sekä koulutuspoliittisissa että sopimusedunvalvonnan asioissa. Erityisen merkittävänä pidän sitä työtä, jonka yhdistyksemme teki oman koulutuspoliittisen ohjelman luomisessa noin 10 vuotta sitten. Sittemmin tuota ohjelmaa on päivitetty säännöllisesti, ja nyt se tunnetaan tavoiteohjelmanamme. Jälkiviisaana voi toki rehellisyyden nimissä sanoa, että näinä vuosina oli myös sellaisia asioita, joihin olisi pitänyt tarttua nopeammin tai toisella tavalla.
Kiitän kaikkia teitä, joiden kanssa sain toimia yhdistyksemme puheenjohtajana: tämäkään tehtävä ei vieläkään voi olla yhden henkilön vetämä show. Aktiivinen yhdistystoiminta tarvitsee useita ihmisiä tekemään yhdessä hyvää kaikille yhdistyksemme jäsenille: yhdessä olemme enemmän ja vain yhdessä olemme ROAY.
Vuodenvaihteessa on tullut aika luovuttaa vastuullinen tehtävä eteenpäin. Toivon, että uusi puheenjohtaja, Teuvo Kokkonen, saa minun laillani mahdollisuuden muokata yhdistyksen toimintatapoja ja sisältöjä edelleen ajan hengessä. Toivotankin sekä yhdistykselle että Teuvolle menestyksekästä tulevaisuutta!
Jaakko Sarmola puheenjohtaja 31.12.2019 asti |
Teemmekö oikeita asioita?
Tämän syksyn aikana OAJ:n jäsenillä oli tavallistakin parempi tilaisuus kertoa suorimmalla mahdollisella tavalla, miten yhteisen järjestömme toimintaa on tarpeen kehittää. Eri puolilla maata järjestettiin mahdollisimman matalan kynnyksen jäseniltoja, joissa jokainen pystyi kertomaan OAJ:n edustajille, millaisia asioita tulevissa sopimusneuvotteluissa pitäisi tavoitella ja mihin suuntaan järjestön omaa toimintaa tulisi kehittää. Vaikka nämä jäsenillat ja OAJ on the road -kierros onkin tältä vuodelta pidetty, ei oman toiminnan kehittämisen pidä loppua tähän. Mielestäni meidän tulee jatkuvasti arvioida sitä, teemmekö yhdessä oikeita asioita meidän kaikkien opettajien puolesta. Ensisijaisen tärkeää on pohtia sitä, käyttääkö yhteinen yhdistyksemme rahansa ja aktiivijäsentensä energian ja ajan oikeisiin tarkoituksiin. Järjestämmekö sellaisia tilaisuuksia, joita jäsenet haluavat?Olemmeko mukana niissä pöydissä, joissa meidän kuuluu olla? Onko toiminnallamme opettajien työhön sellaisia vaikutuksia, joita tarvitsemme? Eli lopulta: toimimmeko oikein? Ja vielä: näkyykö toimintamme jälki? Sanotaan, että yhdistyksen toiminnassa on paljon rutiininomaista kuivakkuutta. Kuten kokouksia. Itse olen aina pitänyt kokouksia vain toiminnan suunnitteluna. Varsinainen työ tehdään muualla kuin kokouksissa. Toki esimerkiksi vuosikokouksella on merkitystä, sillä siellä päätetään toimintasuunnitelmasta ja jäsenmaksusta. Mutta jos (tai kun) kokoukset eivät kiinnosta, toivon kuitenkin, että kaikki me yhteisen yhdistyksemme jäsenet ideoimme toimintaamme yhdessä. Se voi tapahtua ihan vaikka opettajainhuoneen kahvipöydän äärellä. Yhteysopettajan kautta lähtevä idea, pienikin, voi synnyttää jotakin suurta. Tärkeintä on, että myös ROAY toimii siten, että kaikki jäsenet kokevat toiminnan omakseen. Jaakko Sarmola, puheenjohtaja |
Tiedäthän työsi arvon?
Opettajan työ on tyypillinen
asiantuntija-ammatti, jolle ominaista on se, että työn tekemisen aikaa ja
paikkaa ei ole kauttaaltaan rajattu. Kun puhutaan opettajan työn
resursseista, pitää tarkastella ainakin kahta asiaa: aikaa ja rahaa. Jos työlle
annetaan aikaa ilman rahaa, pitää hälytyskellojen soida. Opettajan työn sisältöjä määritellään
mm. opetussuunnitelmassa, lainsäädännössä ja työnantajan ohjeissa. Näitä
määräyksiä on luonnollisesti noudatettava. Ainoa asiakirja, jossa säädetään opettajien tekemän työn korvauksista, on oma virka- ja työehtosopimuksemme. Siellä määrätään mm. opettajan pitämän yhden yksittäisen tunnin hinta. Muita kertatuntikorvauksia ei ole olemassa. Valitettavasti silloin tällöin käy ilmi, että opettajien työtä yritetään ostaa sopimukseen kirjattuja määräyksiä halvemmalla. Samoin joskus kuulee kerrottavan, että jotkut opettajat suostuvat korvauksiin, jotka eivät perustu sopimukseen. Näin ei tule toimia. Kannustankin jokaista jäsentämme tietämään oman työnsä arvon. Samalla kun pidämme kiinni sopimuksesta, kunnioitamme omaa työtämme. Jaakko Sarmola, puheenjohtaja |
Etua valvotaan, vaikka se ei näkyisikään
Ilman ammattijärjestöjen toimintaa olisi opettajienkin työelämä luultavasti hyvinkin toisenlainen kuin se nyt on. Voi vain arvailla, millaista palkkaa meille maksettaisiin ja millä ehdoilla. Yhtä hyvin voitaisiin ihmetellä työolosuhteita ja toimenkuvia. Eikä pidä unohtaa esimerkiksi OAJ:n vahvaa vaikutusta koulutuspolitiikkaan – vaikkapa opetussuunnitelmien perusteisiin. Uskottava edunvalvonta on monelle aktiiviselle jäsenelle vähintään yhtä suuri kutsumus kuin opettajan työ sinänsä. Luottamustehtävät vaativat juuri niin paljon aikaa kuin niille on valmis antamaan. Ammattijärjestötyö on aina inhimillistä toimintaa, minkä toivon muistettavaksi myös silloin, kun toimintaa arvostellaan. Se, minkä moni jäsenistämme näkee valmiina toimintana, on usein vaatinut paljon näkymätöntä ponnistelua. On pitänyt ehkä viettää paljon aikaa puhelimessa tai henkilökohtaisissa tapaamisissa, että työnantajan edustajien kanssa on päästy lopulta yksimielisyyteen. Tyypillistä on, että nämä keskustelut ja kohtaamiset ovat toisinaan luottamuksellisia. Julkiseen keskusteluun voidaan tuoda ehkä vain tieto siitä, mitä lopulta päätettiin. Ei sitä, miten päätös syntyi ja millaisen vaikuttamistyön tuloksena. Reilun kymmenen vuoden aikana olen oppinut järjestötehtävissä, että vaikeaa on tehdä oma toiminta näkyväksi. Joskus kun lopputulos on se, että mikään ei sittenkään muutu: ketään ei lomauteta tai sanota irti. Oma toiminta pitäisi pystyä tuomaan julki silloinkin, kun surkeista vaihtoehdoista se vähiten huono toteutui. Tai pitäisi olla aina valmis ennakoimaan, jos jostakin edunvalvonnalle tärkeästä asiasta lähtee leviämään puhtaasti väärää tietoa. Ammattijärjestöjen saama kritiikki on useinkin aiheellista, ja jäsenillä on oikeus vaatia jäsenmaksuilleen parasta vastinetta. Kaiken kritiikin osalta toivon kuitenkin, että se perustuu aina neutraaleihin faktoihin eikä valikoituihin käsityksiin. Sopimusedunvalvonnassa on myös aina muistettava se toinenkin osapuoli: virka- ja työehtosopimukset kun ovat lopulta kompromisseja, joissa huomioidaan sekä työntekijöiden että työnantajien tarpeet. Ammattijärjestöjen pitää aina olla puolustamassa jäsenten etua. Vaikka kaikki tuosta työstä ei näkyisikään, kannattaa luottaa siihen, että työtä tehdään päivittäin. Sekä Helsingissä että täällä Rovaniemellä. Ja jos jokin menee pieleen, siitä kannattaa kertoa heti ja henkilökohtaisesti. Jaakko Sarmola, puheenjohtaja |
Hyvää uutta vuotta!
Uusi lukuvuosi on taas käsillä. Valitettavasti se alkaa useimpien jäseniemme osalta ennenkokemattomissa tunnelmissa, kun kaupungin taloudelliset vaikeudet heijastuvat koulujen arkeen uusilla tavoilla. Etenkin kesällä tullut ilmoitus yt-neuvotteluiden aloittamisesta on ollut omiaan herättämään aiheutettua huolta myös meidän keskuudessamme. Yhdistyksemme edustajat tekevät kaiken voitavansa, jotta me opettajat voimme keskittyä rauhassa omaan työhömme. Alkavan lukuvuoden keskeisiä teemoja ovat opettajien hyvinvointi ja jaksaminen, opettajien töiden turvaaminen ja laadukkaan opetuksen varmistaminen talousvaikeuksista huolimatta. Yt-neuvotteluiden etenemisestä tiedotetaan säännöllisesti sekä täällä että yhdistyksemme FB-sivulla. Myllertävästä lukuvuoden avauksesta huolimatta toivotan jäsenillemme hyvää uutta lukuvuotta, työn iloa ja ammattiylpeyttä! Jaakko Sarmola, puheenjohtaja |
Virkavapauksiin ei vieläkään selkeää linjaa...
Olen yhdessä pääluottamusmiehen kanssa keskustellut sekä palvelualuepäällikkö Kai Väistön että henkilöstöjohtaja Antti Määtän kanssa siitä, että harkinnanvaraisissa virkavapauksissa kaikkia kaupungin työntekijöitä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Toisin sanoen harkinnan tulisi olla kaikille sama. Valitettavasti keskustelut eivät ole johtaneet OAJ:n jäsenten kannalta tyydyttävään tulokseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toisen työnantajan palvelukseen vakituisesti siirtyvien tulee varautua siihen, että virkavapautta ei myönnetä lainkaan. Virkavapautta kannattaa kuitenkin hakea. Jos sitä ei myönnetä, ja jäsenemme haluaa riitauttaa myöntämättäjättämispäätöksen, kannattaa olla yhteydessä luottamusmiehiin. Sitten katsotaan, mitä voidaan tehdä. Jaakko Sarmola, puheenjohtaja |
Opetuksen laadun pitää pysyä korkeana
Lukuvuoden päättyessä on herännyt yhä suurempia huolia siitä, kuinka laadukasta perus- ja lukio-opetusta Rovaniemellä voidaan jatkossa antaa. Kaupungin taloudellinen tilanne on huolestuttava, ja huolissaan pitää olla myös siitä, millaisia vaikutuksia rahapulalla on koulutukseen.
Viime vuosiin saakka rovaniemeläiset lapset ja nuoret ovat saaneet laadukasta opetusta, kun kaupunki on panostanut koulutuksen laatuun. Lapset ja nuoret ovat saaneet tarvitsemaansa tukea oikeaan aikaan, ja opetusryhmät ovat pysyneet varsin pieninä. Ajanmukaista oppimateriaalia on ollut käytettävissä, ja sähköisiä oppimisympäristöjä on voitu hyödyntää. Valinnaisten oppiaineiden ja syventävien kurssien tarjonta on ollut hyvällä tasolla.
Valitettavasti tulevaisuus näyttää heikolta. Taloudellisten vaikeuksien seurauksena korkeatasoisen opetuksen antaminen on yhä vaikeampaa. Opettajat ovat edelleen motivoituneita, mutta työn tekemisen edellytykset uhkaavat heiketä merkittävästi. Toiminnan ja talouden leikkauksista kärsivät selvimmin palveluiden käyttäjät eli lapset ja nuoret.
Resurssipula näkyy heikennyksinä kaikessa siinä, missä tähän asti olemme onnistuneet. Perusopetuksessa annetaan aiempaa vähemmän opetusta. Opetusryhmäkoko on kasvamassa. Oppimateriaalirahoista tingitään, eikä esimerkiksi tehtäväkirjoja enää hankita. On vain ajan kysymys, milloin varakkaat vanhemmat käyttävät oikeuttaan ostaa lapsilleen itse se materiaali, jonka kaupunki on tähän asti tarjonnut. Toivottavasti Rovaniemi ei oikeasti halua tälle epätasa-arvon tielle.
Oma lukunsa ovat suunnitelmat siitä, että opettajille maksettaisiin joistakin lukiokursseista vain osa kurssin palkasta. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lyhyiden kielten ja pitkän ruotsin kursseilla opetusta annettaisiinkin jopa vain 60 % kurssista. En voi hyväksyä tällaistakaan opiskelijan aseman heikennystä.
Kouluissa tähän asti tehty laadukas työ on pysynyt budjetissa. Ymmärrän hyvin, että talousvaikeuksista eroon pääseminen on kaikkien kaupunkilaisten yhteinen asia. Säästöjä on kuitenkin haettava muualta kuin lasten ja nuorten palveluista.
Laadukas opetus tuottaa hyvinvointia kaikille kaupunkilaisille. Toivonkin, että päättyvä lukuvuosi ei jää historiaan viimeisenä laadukkaan opetuksen vuotena.
Jaakko Sarmola puheenjohtaja |
Hyvinvoiva henkilöstö takaa kaupungin elinvoiman
Keva teki vuonna 2018 laajan selvityksen julkisen alan työhyvinvoinnista. Sen mukaan työssä voidaan yleisesti ottaen hyvin: työstä innostutaan ja työ koetaan tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Samaan aikaan työ on henkisesti raskasta, eikä työaika riitä työn tekemiseen. Jos tämän lisäksi tulee vielä huolehtia kuntatalouden kohentamisesta, pidän peliä menetettynä: meidänkin jaksamisellamme on rajansa.
Kevan selvitykseen kuuluu myös joukko opetusalalle tehtyjä suosituksia. Ensinnäkin opettajien oppimisvaatimuksia on kohtuullistettava. Opettajille tulee myös antaa aikaa palautumiseen: henkinen irtiotto työstä on tärkein palautumiskeino, ja sen tulisi Kevan mukaan näkyä myös arjessa. Esimerkiksi tauot tulisi käyttää muihin kuin rästihommiin. Kolmanneksi digiloikassa tulisi saada kuriin erilaiset turhakkeet, härpäkkeet ja keskeytykset eli opettajan ydintehtävänä pitää edelleen olla opettaminen, ohjaaminen ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa. Näissä suosituksissa vastuuta on paitsi opettajalla itsellään, myös koko työyhteisöllä. Työn kuormittavuustekijöistä tulisikin käydä avointa keskustelua.
Toivon, että jokaisella jäsenellämme on aikaa pysähtyä miettimään, mikä työssä on oikeasti olennaista. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta ei pidä tinkiä. Rauhoittumiselle pitää olla aikaa muulloinkin kuin lomilla.
Samalla ajattelen laajemmin: mikään kunta tai kaupunki ei voi menestyä ilman hyvinvoivia työntekijöitä. Vastuulliseen oman toiminnan kehittämiseen tulee Rovaniemelläkin kuulua se, että henkilöstöä ei nähdä ensisijaisina talousvaikeuksien ratkaisijoina. Sen sijaan, että henkilökunta nähdään joukkona lomautettavia tai irtisanottavia suorittajia, meidät pitää nähdä kaupungin elinvoimaisuuden tekijöinä.
Eli kun opettaja saa rauhassa keskittyä perustehtäväänsä, hyötyvät siitä ennen kaikkia oppilaat. Hyvinvoiva opettaja on myös työyhteisön ja koko yhteiskunnan etu.
Jaakko Sarmola puheenjohtaja |
Joulun ja uuden vuoden toiveita
Jos uskoisin Joulupukkiin, voisin varmaankin uskoa sellaiseen maailmaan, jossa tulevaisuus säilyy muuttumattomana. Voisin kaikessa rauhassa olla ajattelematta ilmastonmuutosta, puhtaan veden loppumista, eriarvoistumista, työttömyyttä ja pulaa tulevaisuuden osaajista. Monet uhkakuvat ovat kuitenkin lähempänä kuin haluamme uskoa. Uutisista näemme ja kuulemme viikoittain, kuinka aiemmin lähinnä tieteiselokuvien uhkakuvat ovat muuttuneet arjeksi.
Joulupukin sijaan uskon mieluummin siihen, että meillä opettajilla on omat keinomme tehdä tulevaisuudesta niin turvallinen kuin haluamme sen olevan. Me voimme tarjota jokaiselle vahvan opinpolun ja voimme auttaa syrjäytymiskehityksen katkaisemisessa. Sitä varten tarvitsemme kuitenkin tukea yhteiskunnalta: niin valtiolta kuin kaupungiltakin. Lahjaksi toivon, että koulutuksen tasa-arvoa voitaisiin vahvistaa: kaikilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus oppia. Samoin toivon, että oppimisen perustana oleviin turvallisuuteen ja hyvinvointiin panostetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sisäilmaongelmien korjaamista. Yhtä lailla pitää huolehtia siitä, että työn kuormitusta kevennetään ja siitä, että koulutus järjestetään lakien ja säädösten mukaisesti.
Vieläkö on toivoa siitä, että saa vielä toivoa? Jos on, haluan nähdä, että koulutuksen rahoitusta lisätään merkittävästi. Näin voidaan turvata koulujen toimintaedellytykset. Kun samalla maltetaan kehittää koulutusta pitkäjänteisesti erilaisten pirstaleisten hankkeiden sijaan, voidaan opetuksen kehityksessäkin keskittyä olennaiseen.
Jos Joulupukki ei näissä toiveissani auta, niin onneksi ensi keväänä järjestetään eduskuntavaalit. Opetusalan Ammattijärjestö on koonnut esittämieni toiveiden lisäksi runsaasti erilaisia ratkaisuehdotuksia Suomen tulevaisuuden takaamiseksi. Niiden keskeinen viesti on, että kasvatus ja koulutus pelastavat syrjäytymiseltä. Koulutuksen tasa-arvo on suuri voimavara, jossa raha ei saa ratkaista.
Jos kaikki menee hyvin, kuuluvat koulutus ja kasvatus seuraavan hallituksen kärkihankkeisiin. Pidäthän siis mielessäsi, että #koulutusratkaisee. Samalla toivotan kaikille jäsenillemme iloista joulua ja toiveikasta uutta vuotta! Pidäthän myös ensi vuonna huolta itsestäsi ja omasta jaksamisestasi!
Jaakko Sarmola puheenjohtaja |
1-10 of 29